...valmistui tänään, vaikka tuntuikin, että Murphyn laki oli läsnä. Tiedättehän jos jokin VOI mennä pieleen, se MENEE pieleen. Tein hienot laskelmat taustakankaan koosta (ajattelin kääntää taustakankaan oikealle puolelle vähän leveämmäksi reunaksi, että peitto saisi hiemen lisää kokoa), mutta kappas vain, leikkasinkin siitä täsmälleen samankokoisen kuin päälliosa. Oli pienessä lapussa oikeatkin mitat, mutta ne päälliosan  mitat olivat isommilla numeroilla kirjoitettu . No ei muuta kuin reunakaitaletta leikkaamaan. Sen ompeleminen onnistui, ihme kyllä, ensiyrittämällä (lukuunottamatta sitä seikkaa, että lanka loppui tietysti puolessa välissä). Nuppineuloja ja saksia oli kyllä ompelutyön jälkeen enemmän lattialla kuin työpöydällä .

Mutta kaiken kömmellyksen seurauksena syntyi tällainen peitto;

Toivottavasti kelpaa pikkuneidille.

Nyt taidan unohtaa ompeluhommat hetkeksi ja lähteä ulkohommiin, jospa tuo Murphy lakeineen katoaisi sillä aikaa jonnekin kauas pois .