...ei kai pitäisi esitellä, mutta kun ei valmiitakaan ole . Ompelukone on kyllä surrannut puikkojen kanssa kilpaa ja pää vielä enemmän, mutta kun tuo aika on vaan niin rajallista. Päässä pyörii nyt päällimmäisenä jouluvaihdot, nimittäin tilkkukiltamme joulukassivaihto ja tilkkuilijoiden joulukalenterivaihto. Kassin ja kalenterin täyttämisessä on taas kova pähkäileminen, että mitä kivaa niihin laittaisi. Tilkkukassi pitäisi täyttää 15 eurolla ja kalenteri (siis joka päivälle yllätys) pitäisi kasata 25 eurolla. Ja minulta kun tuo valmistaminen jää aina viime tippaan. Mutta voimia saa, kun sitten odottelee omaa kassia ja kalenteria. On sitä tässäkin iässä sen verran lapsellinen, että odottaa oman kalenteriluukun avaamista joka aamu . Ja se viimeinen luukku on aina jännä. Viime vuonnakin perhe meni jo nukkumaan, kun minä valvoin ja odotin että kello kääntyy 24. päivän puolelle. Sitten siemailin vähän glögiä ja luin viimeisestä luukusta saamaani tilkkukirjaa kynttilöiden valossa. Siitä tuli viimeinenkin puuttuva osa joulumieleen.

Mutta nyt itse asiaan, jota otsikossa lupailin, eli ne keskeneräiset:

Tilkkutöistä on jäänyt ja vaihdoista on tullut monenlaista pientä tilkkua. Päätin koota niistä peiton itselleni. Malliksi piti löytää blokki, johon 20x20 cm:n pala kuviollista kangasta riittää ja tällaisen mallin löysin jostain vanhasta Patchwork-lehdestä. Se miellytti minua ja ei kun ompelemaan. Peittoon tarvitaan 70 blokkia ja puolet on jo valmiina. Tälle peitolle en ole asettanut valmistumisajankohtaa, ompelen kun aikaa on. On muuten ensimmäinen näin kirjava työ, jonka ompelen. Saa nähdä miltä se sitten valmiina näyttää.

Ja tällaista on puikoilla. Näin sen täällä ja sain Annelilta ohjeen tuohon simpukkakuvioiseen tunikaan. Helppo neuloa ja syntyy kaunista pitsikuviota. Takakappale on jo valmiina ja nyt puikoilla on etukappale. Tämän yritän saada jouluksi valmiiksi.

Hyvää sunnuntaipäivän jatkoa teille kaikille