...niin se tasan tarkkaan MINULLA menee. Lankalaatikkoa tuossa käännellessä ja väännellessä päätin kokeilla neitokaiselle neuloa kerrosrivinnoususukat raidallisella värityksellä. Uskoakseni toinen vyötteetön kerä oli punertavan liilaa 7 veljestä ja toinen harmaata Kotikulta Sukkalankaa. Heti katsoin ettei punertavan liila lanka riittäisi, mutta ajattelin että kyllähän sitä kaupasta löytyy lisää, koska se on perus 7 veljestä-lankaa. No otin vielä pätkän lankaa mukaani, muttei sitä taskun pohjalta tietenkään enää kaupassa ollut. Neitokaisen kanssa yhdessä sitten päädyttiin oikeaan väriin ja nappasin koriini vielä sitä toistakin lankaa kerän, ihan vaan varmuudeksi. Tässä sitten näette lopputuloksen;

IMGP0391.jpg

No kuvassa näyttää ettei kumpikaan lanka ole oikeaa, mutta kyllä tuo harmaa oikeasti on samaa väriä. Syklaamin värinen seiskaveikka ei sitten ollutkaan. En tiedä voiko värjäyserissä olla noin paljon eroa. Mutta siis purkuun menee sukantekele ja alusta on aloitettava.

No jotta tuo otsikko pitäisi vielä enemmän paikkaansa minun kohdallani, niin kerronpa toisen tarinan ja vieläpä samaiselta päivältä. Olin esikasvatellut ruusupavun papuja takkahuoneessa ja nyt olivat venahtaneet melkein puolimetrisiksi. Ajattelin istuttaa ne maahan kallion viereen raudoitusverkkoa pitkin kiipeilemään. Varovasti irroittelin taimia toisistaan ja autoin niitä kiertymään verkkoon. Peitin vielä harsolla, jotteivat säikähtäisi kylmää ilmaa ja onhan se vielä hallaakin uhkaillut. No sitten kun oltiin vilvoittelemassa saunomisen välissä, niin neitokainen totesi :"Kato äiti, nyt se verkko kaatui!" Arvatkaa meinasiko tulla itku?! Enkä muuten mennyt katsomaan miten kävi, mutta sen nyt melkein voi aavistaa. Pavun taimet ovet niin herkkiä napsahtamaan poikki.

Näistä huolimatta hauskaista alkavaa ja toivottavasti parempaa viikkoa kaikille :)